Italialaisen Invaasion Vastustaminen; Etiopian Istuimen Kylmäsuihkutus

Vuonna 1935 Benito Mussolinille, Italian fasistisen diktaattorin mieleen tuli melko pirullimainen idea: vallata Etiopia. Hän oli jo pitkään haaveillut uuden imperiumin perustamisesta Afrikassa ja nähnyt Etiopiassa mausteikkaan “kirsikan” tähän unelmaan. Mussolinille, joka kuvitteli Italian olevan Rooman valtakunnan seuraaja, näytti oudolta se että Euroopan “siviilisoiduttama” maa oli jättänyt Etiopian kolonisoimatta.

Etiopian hallitsija tuolloin oli keisari Haile Selassie I, mies jonka älykkyys ja poliittinen taito olivat ainakin yhtä vahvoja kuin hänen kruunun jalokivet. Kun Mussolini lähetti Italian armeijan Etiopiaan, keisari Haile Selassie ei antanut periksi pelolle tai paniikille. Hän tiesi, että Italia oli huomattavasti vahvempi sotilaallisesti, mutta hän luotti myös kansansa vahvaan patriotismiin ja haluun puolustaa itsenäisyyttään.

Haile Selassie I:n strategia vastusti Italian aggressiota useilla eri tasoilla. Hän yritti ensin diplomaattisesti estää hyökkäystä vetoamalla Kansainliiton puoleen. Tässä vaiheessa Etiopia oli ainoa Afrikan maa, joka oli jäsen Kansainliitossa ja Haile Selassie toivoi saavansa muita maita tukeakseen Etiopian oikeutta itsenäisyyteen.

Valitettavasti Kansainliitto ei osoittanut vahvaa tahtoa pysäyttää Italian aggressiota. Kansainliiton kokous päättyi vain “tuomitsevaan” lausuntoon, joka oli enemmän huulihuultona kuin konkreettisena toimintana. Haile Selassie I pettyi syvästi Kansainliiton heikkouteen ja huomautti katkeraan sävyyn: ”Mitä hyödyttää liitto, jos se ei puolla heikompia?”

Kun diplomaattiset yritykset epäonnistuivat, keisari Haile Selassie käänsi katseensa Etiopian kansaan. Hän kutsui kaikkia kansalaisia puolustamaan maata Italian aggressiota vastaan. Etiopiassa oli tuolloin vahva perinne sotilaallisesta taistelusta ja itsenäisyydestä.

Haile Selassie I:n johdolla etiopialaiset taistelijat osoittivat hämmästyttävää rohkeutta ja urheutta taistelussa Italian armeijaa vastaan. He käyttivät vihjailevaan “sissisodankäyntiin” ja kykenivät pysymään etulinjassa yli kaksi vuotta, vaikka he olivat selvästi alivoimaisia aseistuksen suhteen.

Italian sotaretki ei sujunut niinkuin Mussolini oli suunnitellut. Etiopialaiset sotilaat osoittivat vahvaa vastarintaa ja italialaisten joukkojen eteneminen pysähtyi useaan kertaan. Italia joutui lopulta käyttämään kemiallisia aseita, mikä aiheutti kauhistusta maailmassa.

Haile Selassie I pakeni maasta Italian miehityksen edessä, mutta hän jatkoi kamppailua ulkomailla. Hän matkusti Yhdysvaltoihin ja Euroopan maihin keräämään tukea Etiopialle ja tuomalla Italian rikosten tietoisuuteen.

Italialainen miehitys kesti vuoteen 1941 asti, jolloin brittiläiset joukot ajoivat italialaiset pois Etiopiasta toisen maailmansodan aikana. Haile Selassie palasi maahan ja aloitti uudelleenrakennuksen tehtävän. Hän johti Etiopian lähes kolme vuosikymmentä ja on edelleen kunnioitettu hahmo maan historiassa.

Italialaisen invaasion vastustaminen osoitti Haile Selassie I:n vahvaa johtajuutta, kansansa uskollisuutta ja Etiopian itsenäisyyden henkeä. Vaikka Italia saavutti sotilaallisen voiton, se ei koskaan kyennyt murtamaan etiopialaisten vastarintaa täysin.

Haile Selassie I:n tarina on inspiroiva muistutus siitä, että pienempi maa voi taistella vahvempaa vihollista vastaan ja että kansallinen ylpeys ja itsenäisyydenhalu voivat voittaa jopa aseellisen ylivoiman.